Kuka olen?

By

Lähtisinkö kylälle vaiko en? Jos lähden, saanko merkitseviä katseita osakseni vaiko en? Monet tietävät minun olevan sairaana. Varmasti ihmettelevät miksi olen kylällä hyvinvoivan näköisenä. Taitaa vain näytellä eikä laiskuuttaan viitsi mennä töihin. Näinhän moni ajattelee. Vai kuvittelenko kaiken? Sekin vaihtoehto on olemassa.  Vai kohdataanko minut ystävällisesti ja kaivaten.

Monia asioita pyörii päässä sillä hetkellä, kun ajattelet lähteväsi sairaslomalla käymään jossain. Sellaisella sairaslomalla, jossa sairauttasi ei välttämättä näy päällepäin. Et haluaisi kohdata ihmisiä ja heidän merkitseviä katseitaan. Niitä tuomitsevia silmäyksiä, joita saat osaksesi ja jopa vihjailevia lauseita tai sanoja. Et haluaisi selittää kaikille mikä sinua vaivaa, kun sinua ei ole näkynyt tai miksi olet sairaslomalla. Silti näet ne katseet…..  Ja jäät kotiin. Se on niin paljon helpompaa. Eikä satuta.

Miksi me ajattelemme itsestämme näin? Miksi meille on niin tärkeää se mitä muut ajattelevat meistä?   Varsinkin työhön ja sairastamiseen liittyen.

Meidät on opetettu ja lapsesta asti siihen ajatusmaailmaan, että työtä sinun pitää tekemän ja leipäsi ansaitseman. Siten olet hyvä kansalainen ja ikäänkuin ansaitset paikkasi yhteiskunnassa. Herkästi pidämme mittarina työtä, kun haemme arvomittaria itseämme kohtaan. Mittaamme itseämme työllä. Kuinka hyvä olen työssäni ja kuinka hyvin olen kouluttautunut. Herkästi arvostamme toisissa sitä kuinka korkealle koulutettuja he ovat. Miksi? Tekeekö se ihmisestä jotenkin arvokkaamman kuin vähemmän koulutettu? Tai onko korkeammassa asemassa oleva työntekijä parempi ihminen kuin ns tavallinen duunari?

Löytäisimmekö joitain muita mittareita arvottaaksemme itseämme kuin työ? En sano, etteikö työ ole yksi hyvä mittari. On  se. Mutta se ei saa olla se ainut.

Mitä muuta meille on opetettu ammoisista ajoista alkaen. Ei saa olla ylpeä. Mutta ylpeyttä on monenlaista. On negatiivista ja positiivista. Ja positiivisesti ihmisen tulisi olla ylpeä itsestään ja rakastaa itseään! Olla ylpeä siitä mitä osaa ja mitä on. Ehkä aikonaan sitä myös on tarkoitettu opeilla, mutta unohdettu se sanoa…en tiedä. Enemmän on korostettu sitä negatiivista puolta.

Kun opimme rakastamaan itseämme ja olemaan ylpeitä itsestämme hyvällä tavalla, niin pystmme aivan toisin arvostamaan itseämme ja siten myös muita. Ja sen jälkeen myös sairaslomalla kulkemaan kylällä selkä suorana hymyillen välittämättä muiden puheista , katseista tai olemuksista. Pystymme olemaan se kuka olemme, Jumalan luoma ihme.

Pia Kangas